Keskiviikko. Kello 11:30. Seurasaaren rantatie. Vedän keuhkoni täyteen syksyntuoksuista ilmaa. Ruskasta punastuneet puut sulkevat hiekkatien lämpimään halaukseen, minut mukanaan. Hiljaisuus, jonka rikkoo lenkkitossujen rapina, tielle tipahtelevat kävyt tai tammenterhot, ja ohi liitävien lokkien rääkäisyt. Suuntaan katseeni kohti sinistä taivasta, joka tyhjä paitsi pilvistä, myös linnuista. Uusi rääkäisy - huomattavasti lähempää - joka kuulostaa nyt vähemmän lokilta, ja enemmä